Pikakuulumiset:
Kesä on ollut yhtä hulinaa kaikkine töineen ja tapahtumineen, mutta nyt on taas arki saapunut ystäväkseni. Ihanaa! Kesä oli mitä ihanin ja tapahtui paljon mielettömiä juttuja, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - on myös kiva, kun pitkästä aikaa on normaalia arkea. Työskentelen ainakin tämä lukuvuoden koulussa ja siksi arkirutiinit alkoivat jo ensimmäisellä viikolla löytää paikkansa. Se tuntuu hyvältä. Aikaisia herätyksiä lukuunottamatta on mukavaa olla pitkästä aikaa ihan tavallisessa päivätyössä viikolla, ja viikonloput (yhtä lukuunottamatta) vapaalla. Ennenhän olin viikot vapaalla ja viikonloput töissä. Nyt ehkä ehtii nähdä kavereitakin useammin, ja ehkä jopa tutustua uusiin ihmisiin ;)
Kesä oli jälleen sinkkukesä, mutta muutava kiinnostava uusi tuttavuuskin löytyi. Katsotaan, tuleeko niistä mitään. Tuskin, mutta olen aika innoissani :)
Määränpäässä häämöttää rakastava mies, monta ihanaa lasta, punainen maalaistalo ja iso, kiltti koira, mutta millainen matka pitää kulkea päästäkseen sinne? Lähdetään ottaman selvää!
sunnuntai 18. elokuuta 2013
maanantai 24. kesäkuuta 2013
Synttärit!
Oho! Tässä juhannusheilattomana on jäänyt ihan huomiotta blogin 1-vuotissyntymäpäivät! Vuosi tosiaan tuli täyteen jo huhtikuun alussa, mutta itsekin huomasin asian vasta muutama päivä sitten!
No, mitä vuoteen on sitten mahtunut? Kuten luettavissa on, enimmäkseen vain surkeutta. Ihan kovinkaan montaa onnenhetkeä ei Sinkkutyttö ole vuoden aikana miesrintamalla vahingossakaan päässyt kokemaan, mutta toivotaan, että tämä seuraava vuosi toisi niitä sitten tämän kurjuusvuoden edestäkin!
En tiedä, onko blogin syntymäpäivä kuitenkaan juhlan paikka, sillä jokainen päivä, kun tämäö blogi on ns. pystyssä, merkitsee sitä, että sinkkuna elellään edelleen..
No, mitä vuoteen on sitten mahtunut? Kuten luettavissa on, enimmäkseen vain surkeutta. Ihan kovinkaan montaa onnenhetkeä ei Sinkkutyttö ole vuoden aikana miesrintamalla vahingossakaan päässyt kokemaan, mutta toivotaan, että tämä seuraava vuosi toisi niitä sitten tämän kurjuusvuoden edestäkin!
En tiedä, onko blogin syntymäpäivä kuitenkaan juhlan paikka, sillä jokainen päivä, kun tämäö blogi on ns. pystyssä, merkitsee sitä, että sinkkuna elellään edelleen..
perjantai 14. kesäkuuta 2013
Kosintakirje
Tämän
lomakkeen voit liitteineen lähettää potentiaalisille kumppaniehdokkaille ilman,
että täytyy käydä vaivaannuttavilla ensitreffeillä tai kertoilla itsestään
tylsiä faktoja - saati sitten kuunnella muita. Lomakkeen avulla voi
vaivattomasti karsia epäsopivat kosijat jo kättelyssä - tai oikeastaan jo ennen
sitä - ja säästyä monelta pahalta. Moderneiden ihmisten on helppo lähettää
lomake myös sähköpostitse. Lomake on saatavana myös englanniksi.
Lomakkeen
lopussa on palautettava osa, jonka voi halutessaan palauttaa kirjeen
lähettäjälle. Palauttamisen jälkeen osapuolien on helppo sopia tapaaminen, ja vuosisadan
rakkaustarinat voivat alkaa!
OSA1: Minä
Nimi: Anni Ikä:
20
Ammatti: Lähihoitaja Perhe:
Vanhemmat, kaksi veljeä, koira
Asuinpaikka: Turku Harrastukset:
Elokuvat, lukeminen, ompelu
Lempiruoka: Täytetyt paprikat
Lempiväri: Violetti
Lempimusiikki:
Happoradio, The Script, Cheek, Signmark
Lempielokuvat: Koskemattomat, Kuudes
aisti, Kirjava huntu, Last song, Saman katon alla..
Useimmin käyttämäni internetsivut: Facebook
ja Youtube
Useimmin käyttämäni lausahdukset:
”Just” (sisäpiirijuttu töistä)
Pidän: Matkustelusta, kesästä,
hevosista, shoppailusta ja ystävistäni
En pidä: Siivoamisesta,
aamuherätyksistä, tiskaamisesta, hiihtämisestä ja keittoruuista
Bravuurit keittiössä: Täytetyt
paprikat, kasvisnyytit, lihapullat ja Vichy-letut
Muut erityistaidot: Viittomakieli ja Ikea-kalusteiden
kokoaminen
En osaa: Viheltää, leikata suoraan,
piirtää, laulaa tai laskea matikkaa
Mitkä kolme tavaraa ottaisin autiolle
saarelle?
Aurinkorasvaa,
tulitikut, taskulamppu
Kolme unelmalomakohdettani?
Vaikea,
haluan joka paikkaan! Tänään ehkä Irlanti, Kroatia ja Ghana
Millainen on unelmakotini?
Pieni
maatila, jossa on kasvi- ja perunamaa. Punainen, vanha puutalo,
ulkorakennuksia. Talossa nariseva lautalattia, kivirappuset sisälle ja kaksi kerrosta.
Iso piha, jossa juoksentelee lapsia ja koira. Laitumella pari eläkehevosta.
Mitä tekisin lottovoitolla?
Osa
säästöön, osalla matkalle, osalla talo, osa hyväntekeväisyyteen ja osa
perheelle
Kuvailisin itseäni näillä kolmella sanalla:
Rauhallinen,
oikeudenmukainen ja itsepäinen
Tärkeimmät arvot elämässäni:
Oikeudenmukaisuus,
tasa-arvo ja perhe
Tupakoitko? En
Käytätkö
alkoholia? En
Juotko
energiajuomia? En
Kulutatko
liikaa rahaa? Välillä
Viihdytkö
töissä? Kyllä
Aiotko vielä
opiskella? Kyllä
Haluatko
naimisiin? Kyllä
Haluatko
lapsia? Kyllä
Haluatko
enemmän kuin 2 lasta? Kyllä
Voisitko
asua maalla? Kyllä
Kaupungissa? Välillä
Ulkomailla? Välillä
Kuvaile vapaasti
seurustelu/parisuhdehistoriaasi
Ei
kuvailtavaa. Tyhjää täynnä.
Kuvaile itseäsi
vihaisena
Äänekäs. Sanon asioita ajattelematta enkä ole kiinnostunut
muiden mielipiteistä tai tunteista. Lepyn onneksi yhtä nopeasti kuin olen
suuttunut. Joskus jopa toivon, että olisin vähän pitkävihaisempi.
väsyneenä
Mahdoton koheltaja ja kikattaja - ainakin tietyssä
seurassa.
innostuneena
Innostun todella helposti ja innostuneena saan asioita
tapahtumaan, ja usein innostutan myös kanssaihmiset. Teen mielelläni
spontaaneja juttuja, ja seikkailuun ei kyllä kahta kertaa tarvitse pyytää.
surullisena
Hiljainen, sisäänpäin kääntynyt ja vaisu
normaalina
Paljon äänessä, vähän omapäinen, mutta en koe kuitenkaan
olevani hankala. Puhumisesta huolimatta rauhallinen ja muita kuunteleva.
onnellisena
Hymyileväinen, nauravainen ja taatusti itkuherkkä (vaikka
se sopii kaikkiin edellisiinkin)
OSA 2: Sinä
Oletko huumríntajuinen? Spontaani? Suurisydäminen? Lapsirakas ja perhekeskeinen? Rauhallinen, mutta vähän seikkailunhaluinen? Haluat matkustella ja nähdä maailmaa?
Ihanko totta! Sitten olet unelmieni mies!
OSA 3: Hän
MIEHET
KUULOLLE, ASIAA IHANASTA ANNISTA!!!
-eli suositus Annista -
(Tämä
suositus on tarkoitettu vain miehille. Myös naiset voivat lukea
suosituksen, mikäli haluavat tietää Annista sellaisia asioita, joita Anni ei
muuten blogissaan ole tuonut välttämättä esille.)
Minulla on
ilo ja kunnia saada suositella Annia miehille, sillä Annissa on niin paljon
hyvän tyttöystävän ainesta, että oikeastaan tästä suosituksesta tulee mitä
luultavimmin vähintään OODI ANNILLE! (Ja tässä vaiheessa on pakko todeta, että
en ole myymässä Annia, vaan olen kertomassa Annista niitä faktoja, jotka
tekevät Annista mielestäni ihanan, mahtavan ja loistavan tyttöystävän,
morsiamen ja vaimon! Älkää siis käsittäkö kirjoitustani väärin!)
Ennen kuin
alan kertoa Annin tyttöystäväaineksista, niin kerron vähän taustoja Annin ja
minun ystävyydestä. Olemme tutustuneet toisiimme töiden kautta ja minusta
tuntui heti tavattuamme, että tulemme hyvin juttuun Annin kanssa. Hän oli ensinnäkin
ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja
avoin tutustumaan uuteen ihmiseen! Ystävystyimme mielestäni nopeasti ja
olenkin todennut, että Annista on tullut yksi tärkeimmistä ystävistäni vuoden
tuntemisemme aikana. En osaa sanoa tähän yksittäistä syytä. Se, mikä minuun
kuitenkin iskee, on se, että tiedän voivani luottaa Anniin. Toisekseen Annissa on jotakin niin aitoa ja pyyteetöntä, että häneen
tutustuttuaan hänestä haluaa myös ystävänä pitää kiinni, koska sellaista
aitoutta, jota Annissa on, on hyvin harvoissa ihmisissä.
Luonteenkuvaus
Ehdin jo
hieman aloittaa Annin luonteenkuvausta, joten jatketaan sen parissa vähän
syvällisemmin. Anniin voi siis luottaa ja hän on aito, ulospäinsuuntautunut ja
ystävällinen. Annissa on myös sopivasti
realistisuutta ja haaveilevuutta! Voisi jopa sanoa, että Annilta löytyy
haaveilevuutta sekä unelmointia, mutta hän pysyy myös maan pinnalla eikä lähde
haaveineen kauaksi maan pinnalta. Anni on muutenkin hyvin jalat maassa
-ihminen, joka ei astu toisen ihmisen ylitse eikä myös tuo esille omia
taitojaan ylimielisyydellä, vaan Anni ottaa
muut huomioon ja kertoo saavutuksistaan iloisin ja silti nöyrin mielin!
Annin kanssa ei myös koskaan tule tylsää! Anni on seikkailuhenkinen niin, että hänen kanssaan on helppoa ottaa äkkilähtö vaikka maailman ääriin! Toisaalta Anni on myös vastuullinen ja uskollinen ihminen, joten miehen ei tarvitse pelätä, että Anni lähtisi toisen miehen matkassa maailmanympärysmatkalle! Annilla on myös mitä mahtavin huumorintaju! Hänen huumorintajussaan on kaikille jotakin sopivaa: ironiaa, nopea lampun syttyminen spontaaneissa tilanteissa sekä ennen kaikkea helisevän ihana AITO nauru!
On kuitenkin kolme asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeimmät luonteenpiirteet ajatellen Annia tyttöystävänä. Kolme sellaista asiaa, jotka mielestäni tekevät Annista upean nuoren naisen, ovat:
- Lempeys
- Positiivisuus
- Rakastavuus
En ole
tavannut ketään sellaista, joka olisi yhtä rakastava ihminen kuin Anni on. Hän
välittää toisista ihmisistä aivan uskomattoman ihanalla tavalla! Annin kanssa
tulee sellainen olo, että olet hänelle merkittävä ihminen. Hänellä on myös aina
aikaa kuunnella sinua sekä kannustaa sinua jatkamaan eteenpäin!
Loppuun olen
kirjannut muutamia asioita vinkiksi miehille J:
- Treffivinkki:
Anni on hyvin tunteellinen ja rakastaa romantiikkaa. Lähes mikä vain elokuva
saa Annin tunteet pintaan ja kyynel jos toinen voi tipahtaa leffan yhteydessä.
Ei siis pidä pelästyä, mikäli Anni alkaa itkeä syystä, jota et itse edes
huomaa! Muista kuitenkin olla sensitiivinen näissä tilanteissa, sillä naisen
nauraminen tällaisissa herkissä tilanteissa on kammottava virhe!
- Jääkiekko.
Okei, kaikkihan tiedämme, että jääkiekko on miesten sydämessä numero 1. Ainakin
MM-kisat, jolloin miesten sisäiset kisaleijonat heräävät henkiin ja syöpyvät
verkkokalvoillemme kamalan ihanina fani…yökötyksinä? No, ei takerruta nyt tähän
aiheeseen liiaksi, vaikka kirjoitettavaa tästäkin varmasti riittäisi. Anni ei
pidä jääkiekosta, joten miehellä on kaksi vaihtoehtoa:
- Katsoa jääkiekkoa
äänettömällä/hänelle määritellyllä alueella, mieluusti pitämättä itsekään ääntä
sen kummemmin tai ainakaan hehkuttamasta Annille pelin sisällöstä liiaksi
-
TAI ympäripuhua Anni jääkiekon maailmaan. Luulen, että maailman ihanin
prinssi voisi pystyä tähän, mutta en takaa onnistumista. Olennaista on
kuitenkin se, ettei mies hypetä Annille liiaksi jääkiekon maailmasta eikä
ainakaan idioottina lähde katsomaan sitä salaa kaveriporukalla. Okei,
tuollainen salaidiootti ei edes ansaitsisi Annia, joten asia sikseen.
- Lahjavinkki:
Tätä lukevana miehenä sinun on myös hyvä tietää, että Anni on maailman paras
lahjojen ostaja/tekijä! Annin antamat lahjat tulevat niin sydämestä, että
hänelle ei pystyisi edes esittämään lahjan olevan huono, koska Annin antamista
lahjoista pitää AINA ja KAIKKI. Tämä fakta luokin pientä haastetta siihen, kun
sinun tulisi poikaystävänä antaa Annille sopiva lahja. En kuitenkaan usko, että
Anni olisi vaativa lahjojen suhteen. Mielestäni tärkeintä on antaa lahja rakkaudesta.
Lopuksi
voimmekin kai kaikki todeta, että Anni on ihana <3
OSA 4: Me?
Heippa!
Jos olet kauan kadoksissa ollut
poikaystäväni, toivottavasti otat yhteyttä!
En malta odottaa, sillä olet antanut odotuttaa itseäsi jo melkoisen
kauan. Mutta ei se mitään, meillä on koko loppu elämä aikaa!
Anni
Mikäli
kiinnostuit, täytä seuraava osio ja palauta se lähettäjälle.
----------------------------------
Leikkaa tästä -------------------------------------
Nimi:
Puhelinnumero:
Haluaisin elokuviin
___ syömään ___
jääkiekko-otteluun ___ muualle, minne? _________
Mainitse ainakin yksi suosikkiruokasi:
Mainitse ainakin yksi inhokkiruokasi:
Ruoka-aineallergiat:
Millaisista elokuvista pidät?
Mitä teet vapaa-ajalla mieluiten?
Ehdota sopivaa ajankohtaa:
tiistai 30. huhtikuuta 2013
Itkua ja parkua
Kuten otsikko kertoo hyvät ajat ovat näköjään taas ohi. Ja varoituksen sana: tässä teksissä ei välttämättä tule olemaan mitään yhtä pointtia, sillä pääni vain sinkoilee asiasta toiseen. Ja toinen: tämä teksti tulee sisältämään paljon jo otsikossa mainittuja asioita. Nauttikaa siis!
Jälleen kerran on siis uusi tulevaisuusmasennuskausi on täällä!
Hurraa! Aina se yllättää ja tulee takaisin yhtä varoittamatta kuin lähtikin.
Olenkin siis diagnosoinut itseni jo jokin aika sitten parisuhde-maanis-depressiiviseksi;
välillä olen täysin varma, että en ikinä löydä ketään ja tulen olemaan yksin
koko loppu ikäni, ja toisaalta välillä taas luotan siihen, että Se Oikea tulee
vastaan kun on tullakseen, enkä ota moisesta mitään paineita. No, voitte
arvata, mikä nyt on meneillään..
Olen lähipäivinä katsonut useamman kuin muutaman romanttisen
komedian ja onnelliset loput hämmentävät. En tiedä miksi. Kaikki, jotka minut
tuntevat, tietävät, että olen täysin itkupilli. Itken mistä vain. Viikonloppuna lahjoitin rahaa UNICEFin Hyvää vettä -kampanjaan, ja kaverini luki,
että yhdellä eurolla saa vaikka kuinka monta vedenpuhdistustablettia, joilla
saa puhdistettua 30 litraa (muistaakseni?) vettä. Itkin. Tänään kuuntelin
radiota, kun sieltä alkoi soida Jesse Kaikurannnan Näytän sulle rannan. Itkin.
Luin Facebookista kaverini vapuntoivotukset. Itkin. Luin yhtä lempiblogeistani.
Itkin. Ja nämä esimerkit ovat siis tapahtuneet kolmen päivän sisällä, eivätkä
edes ole ainoat.
Pointtini kuitenkin oli, että noita elokuvia katsoessani
onnelliset loput ensin itkettivät, koska olivat koskettavia, onnellisia. Sen
jälkeen siksi, että tajusin, ettei minulla ehkä koskaan tule olemaan tuota
onnea ja viimeiseksi sen vuoksi, että olin - en ehkä vihainen - pettynyt.
Itseeni, koska pillitin yksinäni tällaista asiaa, ja elämääni, koska olin
yksin.
Itku on muutenkin ihmeellinen asia. Olen usein pohtinut sitä. Miksi
ihmistä itkettää, kun hän on surullinen. Ja joskus, kun on iloinen. Ne ovat
kuitenkin päinvastaiset tunteet. Miksi hämmennys tai innostuneisuus ei itketä?
No, otimme kavereideni kanssa itkusta vähän selvää. Itku on tulosta siitä, kun
keho yrittää ison stressitilan tai suurten tunnekuohujen jälkeen palauttaa
itseään normaalitilaan. Ei tiedetä, onko itku kehon tasapainottamisen sivutuotetta
vai tärkeä palautumisen osa. Stressi ja suuret tunnekuohut. Enpä olisi osannut
paremmin sanoiksi pukea tätä – mikä tämä ikinä onkaan – elämäntilannetta? (En nyt tätä kirjoittaessani pääse nettiin tarkistamaan näitä itkufaktoja, ja todennäköisesti en sitä muista tehdä, kun tämän lisään blogiin, joten älkää hermostuko, jos ne eivät ihan 100% oikein ole. Ajatus on kuitenkin oikein.)
Usein olen ystävieni eri elämäntilanteissa heidän
epävirallinen ja usein myös äärimmäisen huono ja ennen kaikkea epäpätevä
parisuhdeneuvoja. Heillä on parisuhteita, joissa tapahtuu mitä ihmeellisimpiä
asioita. Ja minä en voi muuta, kun ihmetellä ja kummastella. Ei minulla ole
minkäänlaista kokemusta miehistä, parisuhteesta tai muustakaan. Siksi kuuntelija on ehkä oikeampi termi, ja
siinä koen olevani hyvä. Kyllä ystäväni itse tietävät, mitä parisuhteissaan
tekevät, he vain tarvitsevat kuuntelijaa. Olen muutamat sydänsurut ja ”ole
onnellinen, että olet sinkku, sillä miehet ovat sikoja” -tyyppisen lausahduksen
saanut kuulla. Ja mietiskelin, että minun olisi varmaan paljon helpompi olla
sinkku, kun olisinkin saanut kokea edes jonkun pienenpienen sydänsurun ja saanut
todeta, että miehet ovat sikoja. Voisin silloin kanssasisarieni kanssa
päivitellä kuinka kunnollisia miehiä ei ole. Mutta edes sitä kokemusta minulla
ei ole. Ei mitään. Ei edes mitään ala-asteen limudiskon draamaa, jossa joku
minua päin katsonut poika katsoikin jotain toista tyttöä silmiin. Se tuntuu
säälittävältä. (Ja väliin huomautus, että on ystävilläni hyviäkin poikaystäviä!)
Kun muut puhuvat, että heillä on ollut kolme vakavaa
suhdetta ja muutama aikalailla mitäänsanomaton hauskanpitosuhde, ja he eivät
enää ikinä aio ottaa miestä, joka soittaa rumpuja, sillä sellaiset ovat kaikki
työtä vieroksuvia vetelehtijöitä. Koripallosta pitävät taas ovat lapsellisia ja
itsekkäitä, pitkätukkaiset vähän mustasukkaisia takertujia, Samsung-puhelinten
omistajat epähygieenisiä ja Harry Potter -kirjoja lukevat huonoja ruuanlaittajia,
jotkut jopa ostavat valmisaterioita. Riitoihinhan siinä niiden kanssa väkisinkin ajautuu.
Mitä siihen voi lisätä? Että minulla itse asiassa on Samsungin puhelin?
Tiedän, että tämä varmasti kuulostaa sairaalta tai vähintäänkin
pimahtaneelta - mutta voin sitten vedota diagnoosiini – sanoessani, että
antaisin paljon, että saisin riidellä, pettyä, itkeä, turhautua, huutaa, kiljua,
raivota, surra, nalkuttaa, kärsiä, olla tuskissani ja ehkä heitellä vähän
tarpeetonta irtaimistoa. Vielä enemmän antaisin tietysti rakkaudesta ja onnesta,
mutta kokemus sekin olisi. Tuntisin edes kuuluvani joukkoon.
Kaipaisin nyt jotain voimauttavaa. Jotain, mikä saisi minut
tuntemaan itseni ei-niin-toivottomaksi tapaukseksi, ehkä jopa kauniiksi ja
viehättäväksi. Hyväksytyksi ja riittäväksi. Jotain, jota voisi muistella
jälkeenpäin ja ajatella "hyvä tästä tulee, ehkä minulla tulee olemaan
joku, joka tulee katsomaan minua vanhainkotiin, ja jos oikein hyvin käy kutsuisi
vielä äidiksi tai jopa mummuksi".
(Ps. Jos luit näin pitkälle, saa kommentoida, sillä näen, että lukijoita aika paljon käy! Tänks.)
(Ps. Jos luit näin pitkälle, saa kommentoida, sillä näen, että lukijoita aika paljon käy! Tänks.)
maanantai 4. helmikuuta 2013
Herätys!
Taas on tovi vierähtänyt viime kerrasta! Täällä kuitenkin ollaan edelleen :)
Olen tässä viime aikoina ajatellut vähän tätä kaikkea tässä poikaystävättömyysasiassa, ja tällä kertaa yllätin jopa itseni, sillä ajateukset olivat positiivia, eikä tullut paha mieli. Edistystä - luulisin :) En silti sano päässeeni tämän asian yli, mutta se ei harmita entiseen tapaan juuri nyt. Ja jollain tavalla luotan, että se tapahtuu, kun on sen aika. Vaikka ei haittaisi, jos se olisi pian :D
Kaikki tämä hyvä alkoi oikeastaan ihan hullulla tavalla: olin töissä, ja enää yksi asiakas oli hakematta kotiin. Istuskelimme sohvalla ja katselimme The Voicea. Alkoi soimaan Swedish House Mafian Don't you worry child ja lauleskelimme mukana. En ajatellut tätä biisiä sen enempää, mutta se jäi meidän molempien päihin soimaan. Menimme eteiseen odottelemaan kotiinlähtöä ja aloimme lähes yhtä aikaa laulamaan: "Don't you worry, don't you worry child. See heaven's got a plan for you. Don't you worry, don't you worry now". Ja silloin oikesataan vasta tajusin, mitä biisissä sanotaan. Tosiaan, miksi murehtia elämää.
Toinen tähän asiaan liittyvä "herääminen" liittyy Iholla-sarjaan, josta keskustelimme kaveriporukalla. Ehdoton lempparini sarjan naisista on Johanna. Varmasti osaksi siksi, että jotain samaistumispintaa on tässä sinkkuusasiassa. Kaverini kuitenkin kysyi minulta, mikä huono puoli hänessä olisi, jos pitäisi valita. Ajattelematta vastasin, että hän oli ehkä vähän jumittunut siihen ajatukseen, että mies olisi saatava ja hän ei halua olla yksin. Sanoin myös, että toivottavasti häneltä ei mene ohi kaikki se muu, mitä hänellä on, sen vuoksi, että haikailee jotain muuta. Ja boom! Ihan kuin olisin puhut itsestäni.
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Lisäksi: Todennäköisesti minua ja ihanaa ystävääni kutsuu ensi syksynä Ghana puoleksi vuodeksi! Olen aivan innoissani, enkä meinaa pysyä nahoissani! Äääääääää! Monet, oikeastaan kaikki, joille olen tästä puhunut, ovat olleet kummissaan ja osa on sanonut, että miksi ihmeessä ja ettei kannata lähteä. Olen ollut tästä vähän ymmälläni. Ymmärrän kyllä, että se ei ehkä ole ihan tavallinen kohde, mutta olen itse oikeasti onnellinen tästä päätöksestä. Se tuntuu juuri oikealta ja on sitä, mitä haluan. Lähdön lähestyessä varmasti alkaa jännittää, mutta en usko katuvani tätä. Tämä on ollut haaveeni pitkään, enkä voi uskoa, että se on hyvää vauhtia toteutumassa!
Tämän kaiken keskellä oikeastaan luulen alkavani ymmärtää elämää. En tiedä, pitäisikö kiittää kohtaloa, Jumalaa, Tarot-kortteja, ystäviä vain ihan vain itseäni siitä, että olen tässä, sillä vaikka viime syksynä vähän harmitti, etten päässyt opiskelemaan, tiedän, etten olisi nyt toteuttamassa unelmaani, jos olisin päässyt. Näinhän tämän kuuluikin mennä! Harmi vain, että tajusin sen vasta kaikkien ikävien ajatusten jälkeen.
Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni! :)
Olen tässä viime aikoina ajatellut vähän tätä kaikkea tässä poikaystävättömyysasiassa, ja tällä kertaa yllätin jopa itseni, sillä ajateukset olivat positiivia, eikä tullut paha mieli. Edistystä - luulisin :) En silti sano päässeeni tämän asian yli, mutta se ei harmita entiseen tapaan juuri nyt. Ja jollain tavalla luotan, että se tapahtuu, kun on sen aika. Vaikka ei haittaisi, jos se olisi pian :D
Kaikki tämä hyvä alkoi oikeastaan ihan hullulla tavalla: olin töissä, ja enää yksi asiakas oli hakematta kotiin. Istuskelimme sohvalla ja katselimme The Voicea. Alkoi soimaan Swedish House Mafian Don't you worry child ja lauleskelimme mukana. En ajatellut tätä biisiä sen enempää, mutta se jäi meidän molempien päihin soimaan. Menimme eteiseen odottelemaan kotiinlähtöä ja aloimme lähes yhtä aikaa laulamaan: "Don't you worry, don't you worry child. See heaven's got a plan for you. Don't you worry, don't you worry now". Ja silloin oikesataan vasta tajusin, mitä biisissä sanotaan. Tosiaan, miksi murehtia elämää.
Toinen tähän asiaan liittyvä "herääminen" liittyy Iholla-sarjaan, josta keskustelimme kaveriporukalla. Ehdoton lempparini sarjan naisista on Johanna. Varmasti osaksi siksi, että jotain samaistumispintaa on tässä sinkkuusasiassa. Kaverini kuitenkin kysyi minulta, mikä huono puoli hänessä olisi, jos pitäisi valita. Ajattelematta vastasin, että hän oli ehkä vähän jumittunut siihen ajatukseen, että mies olisi saatava ja hän ei halua olla yksin. Sanoin myös, että toivottavasti häneltä ei mene ohi kaikki se muu, mitä hänellä on, sen vuoksi, että haikailee jotain muuta. Ja boom! Ihan kuin olisin puhut itsestäni.
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Lisäksi: Todennäköisesti minua ja ihanaa ystävääni kutsuu ensi syksynä Ghana puoleksi vuodeksi! Olen aivan innoissani, enkä meinaa pysyä nahoissani! Äääääääää! Monet, oikeastaan kaikki, joille olen tästä puhunut, ovat olleet kummissaan ja osa on sanonut, että miksi ihmeessä ja ettei kannata lähteä. Olen ollut tästä vähän ymmälläni. Ymmärrän kyllä, että se ei ehkä ole ihan tavallinen kohde, mutta olen itse oikeasti onnellinen tästä päätöksestä. Se tuntuu juuri oikealta ja on sitä, mitä haluan. Lähdön lähestyessä varmasti alkaa jännittää, mutta en usko katuvani tätä. Tämä on ollut haaveeni pitkään, enkä voi uskoa, että se on hyvää vauhtia toteutumassa!
Tämän kaiken keskellä oikeastaan luulen alkavani ymmärtää elämää. En tiedä, pitäisikö kiittää kohtaloa, Jumalaa, Tarot-kortteja, ystäviä vain ihan vain itseäni siitä, että olen tässä, sillä vaikka viime syksynä vähän harmitti, etten päässyt opiskelemaan, tiedän, etten olisi nyt toteuttamassa unelmaani, jos olisin päässyt. Näinhän tämän kuuluikin mennä! Harmi vain, että tajusin sen vasta kaikkien ikävien ajatusten jälkeen.
Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni! :)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)