Unelmien mies

Olen jo jonkin aikaa miettinyt postausta unelmien miehestä, mutta jostain syystä sen on jäänyt aina tekemättä. Osittain ehkä siksi, että siihen olisi tietysti kiva liittää miehistä kuvia, mutta itse ajattelen, ettei ulkonäön arvosteleminen ole kiva juttu. Etenkään, kun itse ei näytä siltä uneilmien naiselta, jonka miehet kuvailisivat. Paljon, paljon tärkeämpää on se, mitä ihminen on sydämessään ja se, mitä hän ajattelee ja tekee. Harmi, ettei se näy kuvissa! Olen kuitenkin pohtinut tätä asiaa, ja ystäväni rohkaisemana aion nyt tällisenkin postauksen toteuttaa. Leikkiähän tämä kuitenkin on, sillä listoja, kriteereitä, vaatimuksia ja toiveita voi kirjoittaa loputtomiin, ja todennäköisesti ne eivät tule pitämään paikkaansa.


Unelmieni mies

Ulkonäkö

Tämä on vaikein kohta, joten aloitetaan siitä! Ulkonäöllä en koe olevan sellaista merkitystä, kuin muulla, mutta miellyttävännäköinen saa olla. Kun ihmiseen on tutustunut, ulkonäköä ei oikeastaan enää huomaa. Mutta jos toiveita saa nyt esittää, esitetään sitten!

Sellainen heavy metal -look ei miellytä minua. Kilisevät ketjut ja korkeapohjaiset kengät saa jättää kaappiin, samoin pitkän nahkatakin. Bändien logoilla koristellut farkkutakit eivät myöskään sytytä, eikä pitkä tukka (tai ainakin se on pidettävä visusti kiinni!). Maastokuviokin on vähän luontaantyöntävä. Ja viikset.

Tatuointeja saa olla. Lävistyksiä ja venytyksiäkin saa olla. Kunhan pysyvät järkevissä rajoissa. Ne eivät haittaa ollenkaan. Ovat oikeastaan aika kivoja. Saa olla kalju, irokeesi, rastat tai jotain muuta. Parta ei haittaa, kunhan se on lyhyt. Tietynlaiset silmälasit on hot.

Tatuointeja

Rillit on hot

Luonne

Tämäkin on tietyllä tavalla todella vaikea, sillä mikään niistä hyvistä ja ihanista puolista, joita aion nyt luetella rivitolkulla, ei tunnu ihanalta, ellei ole jotain huonoakin, mutta aion silti luetella vain ne hyvät ;)

Pitää olla rehellinen ja luotettava. Siitä kaikki lähtee. Rakkaushan on luottamusta toiseen. Ja hauska myös. Toisen seurassa tulisi viihtyä usieta vuosia, jopa vuosikymmeniä! Turvallinen, vaikka en tiedä, onko se edes luoteenpiirre :D Eikä pidä olla mikään tuuliviiri. Pitää tietää mitä tahtoo. Lapsirakas! Aivan ehdottomasti. Positiivisuus katsotaan myös eduksi. Ja saa pitää eläimistä, ja saa haluta asua maalla. Välillä on hyvä olla myös vähän sekkailumielellä! Kiltti, reilu, kohtelias. Perherakas. Erilaisuuden hyäksyminen! On erittäin tärkeä, sillä itse työskentelen tällä hetkellä kehitysvamma-alalla, joten pitäisi hyväksyä erilaiset ihmiset. Itse koen välillä olevani sellainen heikkojen, syrjittyjen ja väärinymmärrettyjen puolestapuhuja.

Isi ja Down-poika

Seikkaumieltä!

Naurua

Muuta

Tähän osuuteen kuuluu sitten kaikki muu: harrastukset, työ, ystävät, perhe, vapaa-aika ym.

Olen aina ollut heikkona pianoa soittaviin miehiin, joten jos sellainen taito löytyy, aina parempi. Kitarakaan ei ole huono vaihtoehto, eikä laulu, mutta piano on paras. Muilla harrastuksilla ei ole niin väliä, kunhan ne eivät ole hengenvaarallisia (kuten joku vuoritokiipeily jossain jäävuorella). Tietokonepelien pelaaminen on kyllä yksi, jota en toivo, sillä mielestäni ne kuuluu lapsille. 

Musiikkimaku on yksi aika tärkeä, sillä pääni halkeaa sellaisesta päättömästä örinästä ja huutamisesta, joita joskus joutuu kuuntelemaan. Myös aivan tajuton jumputus on kamalaa kuunneltavaa. Muu siitä välistä menee. Menneen vuoden aikana olen myös olosuhteiden pakosta oppinut olla kuuntelematta, mutta kun kerran toivoa saa, ei örinämusiikkia! 

Työllä ei ole merkitystä, kunhan henkilö itse työstään pitää, ja työpaikallaan viihtyy. Perhettä ja kavereitakaan en halua mitenkään määritellä. Tietysti toivon, että hän on elänyt elämänsä onnellisessa ja tasapainoisessa ympäristössä, mutta jos näin ei ole, asia ok. Ja tietysti en nyt ehdon tahdon toivo mitään kriminaaliystäviäkään. Toivon tietysti tulevan toimeen sekä perheen että ystävien kanssa.

Alkoholinkäyttö kohtuudella sallittu. Tupakointi okei. Oikeastaan pidän tupakanhajusta, mutta en kuitenkaan niin paljoa, että tupakointia kenellekään suosittelisin. Aina parempi, jos tykkää matkustella ja olisi vielä vaikka hyvä puhumaan englantia. Rikaskin saa olla, mutta se ei ole mitenkään välttämätöntä. 

Kaksi sykahdyttävää asiaa: Pianistimies, joka pitää eläimistä!

Jaahas, olisiko siinä tärkeimmät! Tähän loppuun löysin vielä aivan hellyyttävän kuvan, joka on pakko tähän laittaa!

Tähän pyritään!

Kamalan ihanat rakkauslaulut

Sanasta "kesä" tulee varmasti monille mieleen sama mielikuva: Lämmin kesäilta, auringonlasku maaseudun rauhassa. Kaksi rakastavaista istuu laiturin päässä vierekäin ja ovat kietoneet kädet toistensa ympärille. Ja taustalla soi rakkauslaulu. Mikä ihana mielikuva!

Kesä - kuten useasti olenkin jo todennut - on rakkauden sesonkiaikaa: kesähäät, juhannusheilat, festariheilat, juhannuskihlat.. Kaikkea löytyy! Tässä ystävieni rakkaushuumassa olen vähän tilanteesta riippuen joutunut/päässyt kuuntelemaan mitä erilaisenpia rakkauslauluja. Olenkin nyt (istuessani mökin terassilla katsellen edessä virtaavaa jokea ja punertavaa taivasta - yksin) kerännyt tähän Top 10 rakkauslauluja. Perusteena ihan vain se, mikä minua itseäni miellyttää eniten juuri tänään, juuri tällä hetkellä. 

Enjoy!

10. J. Karjalainen - Sekaisin

9. Leif Wager - Romanssi

8. Sleeping Beauty - Once upon a dream

7. Emma Salokoski - Veden alla

6. Ellie Goulding - Your song

5. Colbie Caillat - Bubbly

4. Happoradio - Sinä

3. Anna Puu - Sinä olet minä

2. Emeli Sandé - Next to me

1. J.J. Heller - Boat song

Elämästä

Kylläpäs elämässä taas tapahtuu (paitsi omassani): nyt on taas yksi ystävä saatettu avioliiton satamaan ja seuraava hyvin pian. Kolme ystävääni on tässä lähiaikoina saaneet vauvat ja yksi saa melko pian!

Tai tapahtuuhan omassa elämässänikin paljon. Se kaikki vain töissä! Nytkin pitkä työputki saa kahden päivän vapaan, jonka jälkeen mennään taas! Huh! 

Työskentelen siis sosiaali- ja terveysalalla ja olen huomannut etenkin lasten ja vanhusten luulevan, että olen naimisissa, tai vähintäänkin kihloissa. Eräskin pikkupoika järkyttyi, kun kerroin, etten ole naimisissa, eikä minulla ole lapsia. Usein kuulen kysymyksen, että miksei sinulla ole sormusta vasemmassa nimettömässä. Toinen suosittu toteamus on, että kyllähän tuollaisella tytöllä mies pitäisi olla. Niin tosiaan. Mitä tällaisiin sitten vastaa? Yleensä naurahdan ja yritän vaihtaa puheenaihetta tai vastaan jotain ympäripyöreää. Yksi hyväksi havaittu toteamus on, ettei minulla ole sellaiseen aikaa, mikä on myös kyllä jossain määrin totta. 

Onko tosiaan sitten niin, että olen sinkku, koska teen paljon töitä? Onko työ tosiaan syypää, ainakin osittain? Valitsemallani alalla, kun miestyöntekijät ovat harvassa. Olen nyt kesällä kolmessa työpaikassa ja niistä kahdessa on miehiä. Toisessa tosin vain yksi. Kaikki alallani tapaamat miehet (kahta lukuun ottamatta) ovat olleet todella mukavia ja hyviä tyyppejä, joten ehkä töistäkin se oikea voisi löytyä. Minun tapauksessani se käy ehkä vain vähän epätodennäköisemmin, kuin esimerkiksi turvallisuusalalla työskentelevällä kaverillani. Syksyllä työtahti onneksi vähän helpottaa, joten saa nähdä, miten sitten käy. Ulkomaillekin olisi tarkoitus lähteä! :)

En kuitenkaan halua syyttää tästä tilanteesta työtäni, sillä rakastan sitä! Työskentelen juuri siellä, missä tunnen oloni hyväksi ja tarpeelliseksi. Ja olen vielä hyvä työssäni. Tämä kuulostaa kliseltä, ja sitä se kai onkin, mutta se on samalla niin totta. Joskus puhuin työkaverini kanssa, ja pohdimme, että miksi laitoshoidossa olevia omaisia käydään tapaamassa niin harvoin. Tosia ei ikinä. Tämä ei ole vitsi: Toisia ei käydä tervehtimässä koskaan. Mietin silloin ääneen, että rakastaako heitä kukaan, johon työkaverini vastani hienosti: Kuka heitä rakastaisi ellemme me?

Tämän bloggauksen piti kertoa jostain ihan muusta, mutta säästän sen toiseen kertaan, sillä oli todella hyvä ajatella näitä työasioita vähän tältäkin kantilta.

Täytyykin tässä loppukevennykseksi kertoa muutama ihana ja hauska elämänviisaus, joita olen töissä kuullut eri asiakasryhmien suusta:

Asiakas: Onko sulla lapsia?

Minä: Ei ole.

A: Miksei?

M: Ei ole ollut oikein aikaa.

A: No, mutta eihän se oo, kun tunnin homma!

M: Mitä luulet, miltä tuntuu olla rakastunut.

A: Varmaan halipulalta..

A: Onko sulla miestä?

M: Ei ole. Mitenkäs sulla?

A: No, ei, kun en käy muualla, kun seurakunnassa, ja siellä näyttää kaikki miehet samalta.

A: Millon meet naimisiin?

M: No, enpä tiedä, en ihan vielä.

A: Niin, siihen tarvitaan ensin poikaystävä.

M: Totta.

A: Mutta mistä niitä oikein sitten saa?

M: En tiedä, mutta sitten, kun keksit, kerro mullekin.

A: Nyt mä keksin: RYHMIKSESTÄ!