Elossa ollaan!

Pikakuulumiset:

Kesä on ollut yhtä hulinaa kaikkine töineen ja tapahtumineen, mutta nyt on taas arki saapunut ystäväkseni. Ihanaa! Kesä oli mitä ihanin ja tapahtui paljon mielettömiä juttuja, mutta silti - tai ehkä juuri siksi - on myös kiva, kun pitkästä aikaa on normaalia arkea. Työskentelen ainakin tämä lukuvuoden koulussa ja siksi arkirutiinit alkoivat jo ensimmäisellä viikolla löytää paikkansa. Se tuntuu hyvältä. Aikaisia herätyksiä lukuunottamatta on mukavaa olla pitkästä aikaa ihan tavallisessa päivätyössä viikolla, ja viikonloput (yhtä lukuunottamatta) vapaalla. Ennenhän olin viikot vapaalla ja viikonloput töissä. Nyt ehkä ehtii nähdä kavereitakin useammin, ja ehkä jopa tutustua uusiin ihmisiin ;)

Kesä oli jälleen sinkkukesä, mutta muutava kiinnostava uusi tuttavuuskin löytyi. Katsotaan, tuleeko niistä mitään. Tuskin, mutta olen aika innoissani :)

Synttärit!

Oho! Tässä juhannusheilattomana on jäänyt ihan huomiotta blogin 1-vuotissyntymäpäivät! Vuosi tosiaan tuli täyteen jo huhtikuun alussa, mutta itsekin huomasin asian vasta muutama päivä sitten!

No, mitä vuoteen on sitten mahtunut? Kuten luettavissa on, enimmäkseen vain surkeutta. Ihan kovinkaan montaa onnenhetkeä ei Sinkkutyttö ole vuoden aikana miesrintamalla vahingossakaan päässyt kokemaan, mutta toivotaan, että tämä seuraava vuosi toisi niitä sitten tämän kurjuusvuoden edestäkin!

En tiedä, onko blogin syntymäpäivä kuitenkaan juhlan paikka, sillä jokainen päivä, kun tämäö blogi on ns. pystyssä, merkitsee sitä, että sinkkuna elellään edelleen..

Kosintakirje

Tämän lomakkeen voit liitteineen lähettää potentiaalisille kumppaniehdokkaille ilman, että täytyy käydä vaivaannuttavilla ensitreffeillä tai kertoilla itsestään tylsiä faktoja - saati sitten kuunnella muita. Lomakkeen avulla voi vaivattomasti karsia epäsopivat kosijat jo kättelyssä - tai oikeastaan jo ennen sitä - ja säästyä monelta pahalta. Moderneiden ihmisten on helppo lähettää lomake myös sähköpostitse. Lomake on saatavana myös englanniksi.

Lomakkeen lopussa on palautettava osa, jonka voi halutessaan palauttaa kirjeen lähettäjälle. Palauttamisen jälkeen osapuolien on helppo sopia tapaaminen, ja vuosisadan rakkaustarinat voivat alkaa!

OSA1: Minä

Nimi: Anni                      Ikä: 20

Ammatti: Lähihoitaja      Perhe: Vanhemmat, kaksi veljeä, koira

Asuinpaikka: Turku       Harrastukset: Elokuvat, lukeminen, ompelu

Lempiruoka: Täytetyt paprikat

Lempiväri: Violetti

Lempimusiikki: Happoradio, The Script, Cheek, Signmark

Lempielokuvat: Koskemattomat, Kuudes aisti, Kirjava huntu, Last song, Saman katon alla..

Useimmin käyttämäni internetsivut: Facebook ja Youtube

Useimmin käyttämäni lausahdukset: ”Just” (sisäpiirijuttu töistä)

Pidän: Matkustelusta, kesästä, hevosista, shoppailusta ja ystävistäni

En pidä: Siivoamisesta, aamuherätyksistä, tiskaamisesta, hiihtämisestä ja keittoruuista

Bravuurit keittiössä: Täytetyt paprikat, kasvisnyytit, lihapullat ja Vichy-letut

Muut erityistaidot: Viittomakieli ja Ikea-kalusteiden kokoaminen

En osaa: Viheltää, leikata suoraan, piirtää, laulaa tai laskea matikkaa

Mitkä kolme tavaraa ottaisin autiolle saarelle?

Aurinkorasvaa, tulitikut, taskulamppu

Kolme unelmalomakohdettani?

Vaikea, haluan joka paikkaan! Tänään ehkä Irlanti, Kroatia ja Ghana

Millainen on unelmakotini?

Pieni maatila, jossa on kasvi- ja perunamaa. Punainen, vanha puutalo, ulkorakennuksia. Talossa nariseva lautalattia, kivirappuset sisälle ja kaksi kerrosta. Iso piha, jossa juoksentelee lapsia ja koira. Laitumella pari eläkehevosta.

Mitä tekisin lottovoitolla?

Osa säästöön, osalla matkalle, osalla talo, osa hyväntekeväisyyteen ja osa perheelle

Kuvailisin itseäni näillä kolmella sanalla:

Rauhallinen, oikeudenmukainen ja itsepäinen

Tärkeimmät arvot elämässäni:

Oikeudenmukaisuus, tasa-arvo ja perhe

Tupakoitko?                                                   En

Käytätkö alkoholia?                                      En

Juotko energiajuomia?                                  En

Kulutatko liikaa rahaa?                               Välillä

Viihdytkö töissä?                                         Kyllä

Aiotko vielä opiskella?                                 Kyllä

Haluatko naimisiin?                                      Kyllä

Haluatko lapsia?                                           Kyllä

Haluatko enemmän kuin 2 lasta?                Kyllä

Voisitko asua maalla?                                   Kyllä

Kaupungissa?                                                 Välillä

Ulkomailla?                                                    Välillä

Kuvaile vapaasti seurustelu/parisuhdehistoriaasi

Ei kuvailtavaa. Tyhjää täynnä.

Kuvaile itseäsi

vihaisena

Äänekäs. Sanon asioita ajattelematta enkä ole kiinnostunut muiden mielipiteistä tai tunteista. Lepyn onneksi yhtä nopeasti kuin olen suuttunut. Joskus jopa toivon, että olisin vähän pitkävihaisempi.

väsyneenä

Mahdoton koheltaja ja kikattaja - ainakin tietyssä seurassa.

innostuneena

Innostun todella helposti ja innostuneena saan asioita tapahtumaan, ja usein innostutan myös kanssaihmiset. Teen mielelläni spontaaneja juttuja, ja seikkailuun ei kyllä kahta kertaa tarvitse pyytää.

surullisena

Hiljainen, sisäänpäin kääntynyt ja vaisu

normaalina

Paljon äänessä, vähän omapäinen, mutta en koe kuitenkaan olevani hankala. Puhumisesta huolimatta rauhallinen ja muita kuunteleva.

onnellisena

Hymyileväinen, nauravainen ja taatusti itkuherkkä (vaikka se sopii kaikkiin edellisiinkin)

OSA 2: Sinä

Oletko huumríntajuinen? Spontaani? Suurisydäminen? Lapsirakas ja perhekeskeinen? Rauhallinen, mutta vähän seikkailunhaluinen? Haluat matkustella ja nähdä maailmaa?

Ihanko totta! Sitten olet unelmieni mies!

OSA 3: Hän

MIEHET KUULOLLE, ASIAA IHANASTA ANNISTA!!!

-eli suositus Annista -

(Tämä suositus on tarkoitettu vain miehille. Myös naiset voivat lukea suosituksen, mikäli haluavat tietää Annista sellaisia asioita, joita Anni ei muuten blogissaan ole tuonut välttämättä esille.)

Minulla on ilo ja kunnia saada suositella Annia miehille, sillä Annissa on niin paljon hyvän tyttöystävän ainesta, että oikeastaan tästä suosituksesta tulee mitä luultavimmin vähintään OODI ANNILLE! (Ja tässä vaiheessa on pakko todeta, että en ole myymässä Annia, vaan olen kertomassa Annista niitä faktoja, jotka tekevät Annista mielestäni ihanan, mahtavan ja loistavan tyttöystävän, morsiamen ja vaimon! Älkää siis käsittäkö kirjoitustani väärin!)

Ennen kuin alan kertoa Annin tyttöystäväaineksista, niin kerron vähän taustoja Annin ja minun ystävyydestä. Olemme tutustuneet toisiimme töiden kautta ja minusta tuntui heti tavattuamme, että tulemme hyvin juttuun Annin kanssa. Hän oli ensinnäkin ulospäinsuuntautunut, ystävällinen ja avoin tutustumaan uuteen ihmiseen! Ystävystyimme mielestäni nopeasti ja olenkin todennut, että Annista on tullut yksi tärkeimmistä ystävistäni vuoden tuntemisemme aikana. En osaa sanoa tähän yksittäistä syytä. Se, mikä minuun kuitenkin iskee, on se, että tiedän voivani luottaa Anniin. Toisekseen Annissa on jotakin niin aitoa ja pyyteetöntä, että häneen tutustuttuaan hänestä haluaa myös ystävänä pitää kiinni, koska sellaista aitoutta, jota Annissa on, on hyvin harvoissa ihmisissä.

Luonteenkuvaus

Ehdin jo hieman aloittaa Annin luonteenkuvausta, joten jatketaan sen parissa vähän syvällisemmin. Anniin voi siis luottaa ja hän on aito, ulospäinsuuntautunut ja ystävällinen. Annissa on myös sopivasti realistisuutta ja haaveilevuutta! Voisi jopa sanoa, että Annilta löytyy haaveilevuutta sekä unelmointia, mutta hän pysyy myös maan pinnalla eikä lähde haaveineen kauaksi maan pinnalta. Anni on muutenkin hyvin jalat maassa -ihminen, joka ei astu toisen ihmisen ylitse eikä myös tuo esille omia taitojaan ylimielisyydellä, vaan Anni ottaa muut huomioon ja kertoo saavutuksistaan iloisin ja silti nöyrin mielin!

Annin kanssa ei myös koskaan tule tylsää! Anni on seikkailuhenkinen niin, että hänen kanssaan on helppoa ottaa äkkilähtö vaikka maailman ääriin! Toisaalta Anni on myös vastuullinen ja uskollinen ihminen, joten miehen ei tarvitse pelätä, että Anni lähtisi toisen miehen matkassa maailmanympärysmatkalle! Annilla on myös mitä mahtavin huumorintaju! Hänen huumorintajussaan on kaikille jotakin sopivaa: ironiaa, nopea lampun syttyminen spontaaneissa tilanteissa sekä ennen kaikkea helisevän ihana AITO nauru!

On kuitenkin kolme asiaa, jotka ovat mielestäni tärkeimmät luonteenpiirteet ajatellen Annia tyttöystävänä. Kolme sellaista asiaa, jotka mielestäni tekevät Annista upean nuoren naisen, ovat:

-      Lempeys

-      Positiivisuus

-      Rakastavuus

En ole tavannut ketään sellaista, joka olisi yhtä rakastava ihminen kuin Anni on. Hän välittää toisista ihmisistä aivan uskomattoman ihanalla tavalla! Annin kanssa tulee sellainen olo, että olet hänelle merkittävä ihminen. Hänellä on myös aina aikaa kuunnella sinua sekä kannustaa sinua jatkamaan eteenpäin!

Loppuun olen kirjannut muutamia asioita vinkiksi miehille J:

-      Treffivinkki: Anni on hyvin tunteellinen ja rakastaa romantiikkaa. Lähes mikä vain elokuva saa Annin tunteet pintaan ja kyynel jos toinen voi tipahtaa leffan yhteydessä. Ei siis pidä pelästyä, mikäli Anni alkaa itkeä syystä, jota et itse edes huomaa! Muista kuitenkin olla sensitiivinen näissä tilanteissa, sillä naisen nauraminen tällaisissa herkissä tilanteissa on kammottava virhe!

-      Jääkiekko. Okei, kaikkihan tiedämme, että jääkiekko on miesten sydämessä numero 1. Ainakin MM-kisat, jolloin miesten sisäiset kisaleijonat heräävät henkiin ja syöpyvät verkkokalvoillemme kamalan ihanina fani…yökötyksinä? No, ei takerruta nyt tähän aiheeseen liiaksi, vaikka kirjoitettavaa tästäkin varmasti riittäisi. Anni ei pidä jääkiekosta, joten miehellä on kaksi vaihtoehtoa:

- Katsoa jääkiekkoa äänettömällä/hänelle määritellyllä alueella, mieluusti pitämättä itsekään ääntä sen kummemmin tai ainakaan hehkuttamasta Annille pelin sisällöstä liiaksi

- TAI ympäripuhua Anni jääkiekon maailmaan. Luulen, että maailman ihanin prinssi voisi pystyä tähän, mutta en takaa onnistumista. Olennaista on kuitenkin se, ettei mies hypetä Annille liiaksi jääkiekon maailmasta eikä ainakaan idioottina lähde katsomaan sitä salaa kaveriporukalla. Okei, tuollainen salaidiootti ei edes ansaitsisi Annia, joten asia sikseen.   

-      Lahjavinkki: Tätä lukevana miehenä sinun on myös hyvä tietää, että Anni on maailman paras lahjojen ostaja/tekijä! Annin antamat lahjat tulevat niin sydämestä, että hänelle ei pystyisi edes esittämään lahjan olevan huono, koska Annin antamista lahjoista pitää AINA ja KAIKKI. Tämä fakta luokin pientä haastetta siihen, kun sinun tulisi poikaystävänä antaa Annille sopiva lahja. En kuitenkaan usko, että Anni olisi vaativa lahjojen suhteen. Mielestäni tärkeintä on antaa lahja rakkaudesta.

Lopuksi voimmekin kai kaikki todeta, että Anni on ihana <3

OSA 4: Me?

Heippa!

Jos olet kauan kadoksissa ollut poikaystäväni, toivottavasti otat yhteyttä!  En malta odottaa, sillä olet antanut odotuttaa itseäsi jo melkoisen kauan. Mutta ei se mitään, meillä on koko loppu elämä aikaa!

Anni

Mikäli kiinnostuit, täytä seuraava osio ja palauta se lähettäjälle.

---------------------------------- Leikkaa tästä -------------------------------------

Nimi:

Puhelinnumero:

Haluaisin     elokuviin ___  syömään ___  

                      jääkiekko-otteluun ___  muualle, minne? _________

Mainitse ainakin yksi suosikkiruokasi:

Mainitse ainakin yksi inhokkiruokasi:

Ruoka-aineallergiat:

Millaisista elokuvista pidät?

Mitä teet vapaa-ajalla mieluiten?

Ehdota sopivaa ajankohtaa: 

Itkua ja parkua

Kuten otsikko kertoo hyvät ajat ovat näköjään taas ohi. Ja varoituksen sana: tässä teksissä ei välttämättä tule olemaan mitään yhtä pointtia, sillä pääni vain sinkoilee asiasta toiseen. Ja toinen: tämä teksti tulee sisältämään paljon jo otsikossa mainittuja asioita. Nauttikaa siis!

Jälleen kerran on siis uusi tulevaisuusmasennuskausi on täällä! Hurraa! Aina se yllättää ja tulee takaisin yhtä varoittamatta kuin lähtikin. Olenkin siis diagnosoinut itseni jo jokin aika sitten parisuhde-maanis-depressiiviseksi; välillä olen täysin varma, että en ikinä löydä ketään ja tulen olemaan yksin koko loppu ikäni, ja toisaalta välillä taas luotan siihen, että Se Oikea tulee vastaan kun on tullakseen, enkä ota moisesta mitään paineita. No, voitte arvata, mikä nyt on meneillään..

Olen lähipäivinä katsonut useamman kuin muutaman romanttisen komedian ja onnelliset loput hämmentävät. En tiedä miksi. Kaikki, jotka minut tuntevat, tietävät, että olen täysin itkupilli. Itken mistä vain. Viikonloppuna lahjoitin rahaa UNICEFin Hyvää vettä -kampanjaan, ja kaverini luki, että yhdellä eurolla saa vaikka kuinka monta vedenpuhdistustablettia, joilla saa puhdistettua 30 litraa (muistaakseni?) vettä. Itkin. Tänään kuuntelin radiota, kun sieltä alkoi soida Jesse Kaikurannnan Näytän sulle rannan. Itkin. Luin Facebookista kaverini vapuntoivotukset. Itkin. Luin yhtä lempiblogeistani. Itkin. Ja nämä esimerkit ovat siis tapahtuneet kolmen päivän sisällä, eivätkä edes ole ainoat.

Pointtini kuitenkin oli, että noita elokuvia katsoessani onnelliset loput ensin itkettivät, koska olivat koskettavia, onnellisia. Sen jälkeen siksi, että tajusin, ettei minulla ehkä koskaan tule olemaan tuota onnea ja viimeiseksi sen vuoksi, että olin - en ehkä vihainen - pettynyt. Itseeni, koska pillitin yksinäni tällaista asiaa, ja elämääni, koska olin yksin.

Itku on muutenkin ihmeellinen asia. Olen usein pohtinut sitä. Miksi ihmistä itkettää, kun hän on surullinen. Ja joskus, kun on iloinen. Ne ovat kuitenkin päinvastaiset tunteet. Miksi hämmennys tai innostuneisuus ei itketä? No, otimme kavereideni kanssa itkusta vähän selvää. Itku on tulosta siitä, kun keho yrittää ison stressitilan tai suurten tunnekuohujen jälkeen palauttaa itseään normaalitilaan. Ei tiedetä, onko itku kehon tasapainottamisen sivutuotetta vai tärkeä palautumisen osa. Stressi ja suuret tunnekuohut. Enpä olisi osannut paremmin sanoiksi pukea tätä – mikä tämä ikinä onkaan – elämäntilannetta? (En nyt tätä kirjoittaessani pääse nettiin tarkistamaan näitä itkufaktoja, ja todennäköisesti en sitä muista tehdä, kun tämän lisään blogiin, joten älkää hermostuko, jos ne eivät ihan 100% oikein ole. Ajatus on kuitenkin oikein.)

Usein olen ystävieni eri elämäntilanteissa heidän epävirallinen ja usein myös äärimmäisen huono ja ennen kaikkea epäpätevä parisuhdeneuvoja. Heillä on parisuhteita, joissa tapahtuu mitä ihmeellisimpiä asioita. Ja minä en voi muuta, kun ihmetellä ja kummastella. Ei minulla ole minkäänlaista kokemusta miehistä, parisuhteesta tai muustakaan.  Siksi kuuntelija on ehkä oikeampi termi, ja siinä koen olevani hyvä. Kyllä ystäväni itse tietävät, mitä parisuhteissaan tekevät, he vain tarvitsevat kuuntelijaa. Olen muutamat sydänsurut ja ”ole onnellinen, että olet sinkku, sillä miehet ovat sikoja” -tyyppisen lausahduksen saanut kuulla. Ja mietiskelin, että minun olisi varmaan paljon helpompi olla sinkku, kun olisinkin saanut kokea edes jonkun pienenpienen sydänsurun ja saanut todeta, että miehet ovat sikoja. Voisin silloin kanssasisarieni kanssa päivitellä kuinka kunnollisia miehiä ei ole. Mutta edes sitä kokemusta minulla ei ole. Ei mitään. Ei edes mitään ala-asteen limudiskon draamaa, jossa joku minua päin katsonut poika katsoikin jotain toista tyttöä silmiin. Se tuntuu säälittävältä. (Ja väliin huomautus, että on ystävilläni hyviäkin poikaystäviä!)

Kun muut puhuvat, että heillä on ollut kolme vakavaa suhdetta ja muutama aikalailla mitäänsanomaton hauskanpitosuhde, ja he eivät enää ikinä aio ottaa miestä, joka soittaa rumpuja, sillä sellaiset ovat kaikki työtä vieroksuvia vetelehtijöitä. Koripallosta pitävät taas ovat lapsellisia ja itsekkäitä, pitkätukkaiset vähän mustasukkaisia takertujia, Samsung-puhelinten omistajat epähygieenisiä ja Harry Potter -kirjoja lukevat huonoja ruuanlaittajia, jotkut jopa ostavat valmisaterioita. Riitoihinhan siinä niiden kanssa väkisinkin ajautuu. Mitä siihen voi lisätä? Että minulla itse asiassa on Samsungin puhelin?

Tiedän, että tämä varmasti kuulostaa sairaalta tai vähintäänkin pimahtaneelta - mutta voin sitten vedota diagnoosiini – sanoessani, että antaisin paljon, että saisin riidellä, pettyä, itkeä, turhautua, huutaa, kiljua, raivota, surra, nalkuttaa, kärsiä, olla tuskissani ja ehkä heitellä vähän tarpeetonta irtaimistoa. Vielä enemmän antaisin tietysti rakkaudesta ja onnesta, mutta kokemus sekin olisi. Tuntisin edes kuuluvani joukkoon.

Kaipaisin nyt jotain voimauttavaa. Jotain, mikä saisi minut tuntemaan itseni ei-niin-toivottomaksi tapaukseksi, ehkä jopa kauniiksi ja viehättäväksi. Hyväksytyksi ja riittäväksi. Jotain, jota voisi muistella jälkeenpäin ja ajatella "hyvä tästä tulee, ehkä minulla tulee olemaan joku, joka tulee katsomaan minua vanhainkotiin, ja jos oikein hyvin käy kutsuisi vielä äidiksi tai jopa mummuksi".

(Ps. Jos luit näin pitkälle, saa kommentoida, sillä näen, että lukijoita aika paljon käy! Tänks.)

Herätys!

Taas on tovi vierähtänyt viime kerrasta! Täällä kuitenkin ollaan edelleen :)

Olen tässä viime aikoina ajatellut vähän tätä kaikkea tässä poikaystävättömyysasiassa, ja tällä kertaa yllätin jopa itseni, sillä ajateukset olivat positiivia, eikä tullut paha mieli. Edistystä - luulisin :) En silti sano päässeeni tämän asian yli, mutta se ei harmita entiseen tapaan juuri nyt. Ja jollain tavalla luotan, että se tapahtuu, kun on sen aika. Vaikka ei haittaisi, jos se olisi pian :D

Kaikki tämä hyvä alkoi oikeastaan ihan hullulla tavalla: olin töissä, ja enää yksi asiakas oli hakematta kotiin. Istuskelimme sohvalla ja katselimme The Voicea. Alkoi soimaan Swedish House Mafian Don't you worry child ja lauleskelimme mukana. En ajatellut tätä biisiä sen enempää, mutta se jäi meidän molempien päihin soimaan. Menimme eteiseen odottelemaan kotiinlähtöä ja aloimme lähes yhtä aikaa laulamaan: "Don't you worry, don't you worry child. See heaven's got a plan for you. Don't you worry, don't you worry now". Ja silloin oikesataan vasta tajusin, mitä biisissä sanotaan. Tosiaan, miksi murehtia elämää.

Toinen tähän asiaan liittyvä "herääminen" liittyy Iholla-sarjaan, josta keskustelimme kaveriporukalla. Ehdoton lempparini sarjan naisista on Johanna. Varmasti osaksi siksi, että jotain samaistumispintaa on tässä sinkkuusasiassa. Kaverini kuitenkin kysyi minulta, mikä huono puoli hänessä olisi, jos pitäisi valita. Ajattelematta vastasin, että hän oli ehkä vähän jumittunut siihen ajatukseen, että mies olisi saatava ja hän ei halua olla yksin. Sanoin myös, että toivottavasti häneltä ei mene ohi kaikki se muu, mitä hänellä on, sen vuoksi, että haikailee jotain muuta. Ja boom! Ihan kuin olisin puhut itsestäni.

Ja siitä se ajatus sitten lähti.

Lisäksi: Todennäköisesti minua ja ihanaa ystävääni kutsuu ensi syksynä Ghana puoleksi vuodeksi! Olen aivan innoissani, enkä meinaa pysyä nahoissani! Äääääääää! Monet, oikeastaan kaikki, joille olen tästä puhunut, ovat olleet kummissaan ja osa on sanonut, että miksi ihmeessä ja ettei kannata lähteä. Olen ollut tästä vähän ymmälläni. Ymmärrän kyllä, että se ei ehkä ole ihan tavallinen kohde, mutta olen itse oikeasti onnellinen tästä päätöksestä. Se tuntuu juuri oikealta ja on sitä, mitä haluan. Lähdön lähestyessä varmasti alkaa jännittää, mutta en usko katuvani tätä. Tämä on ollut haaveeni pitkään, enkä voi uskoa, että se on hyvää vauhtia toteutumassa!

Tämän kaiken keskellä oikeastaan luulen alkavani ymmärtää elämää. En tiedä, pitäisikö kiittää kohtaloa, Jumalaa, Tarot-kortteja, ystäviä vain ihan vain itseäni siitä, että olen tässä, sillä vaikka viime syksynä vähän harmitti, etten päässyt opiskelemaan, tiedän, etten olisi nyt toteuttamassa unelmaani, jos olisin päässyt. Näinhän tämän kuuluikin mennä! Harmi vain, että tajusin sen vasta kaikkien ikävien ajatusten jälkeen.

Olen oikeastaan aika ylpeä itsestäni! :)

10 vuoden kuluttua?

Tervehdys taas!

Olen taas oikein ajan kanssa jouluna mietiskellyt tulevaisuuttani. Tällä kertaa ihan hyvillä mielin, vaikka tällaisesta touhusta yleensä vain masentuu. Multa tässä taannoin kyseltiin, missä haluaisin olla kymmenen vuoden kuluttua, enkä oikein osannut vastata. Olen silloin pian 30-vuotias, ja nyt asiaa tovin pohdiskelleena, olen ajatellut jotain tänsorttista, kiitos:

Uusi vuosi 2022-2023

”Äiti” kuulen hennon äänen sanovan ja kiipeävän sängylle. Raotan silmiäni, ja toivotan hyvää huomenta tyttärelleni. Tyttö hymyilee aurinkoista hymyään ja hänen ruskeat silmänsä tuikkivat. Hän on syötävän suloinen vaaleanpunaisessa pyjamassaan ja mustissa kiharissa hiuksissaan. Tunnen, kuinka onni läikähtää sisälläni, ja hymyilen takaisin.

”Dad, wake up!” tyttö sanoo isälleen ja tuuppaa tätä hellästi. Isäkin raottaa silmiään ja antaa suukon tyttärensä poskelle. Taas läikähtää. Seinän takaa kuuluu vähän kolinaa, kun pienillä jaloilla potkitaan seinää. Se on sen merkki, että toinenkin kaksosista on herännyt. Kolisee lisää ja sen perään kuuluu itkua. Tippuiko tyttö sängystä? Olen nousemassa, mutta ison vauvavatsan ja vähän kipeytyneen selän kanssa se tuottaa vaikeuksia.

”I go” mieheni sanoo, ja nousee sängystä. Seinän takaa kuuluu puhetta, mutta sanoista ei saa selvää. Itku loppuu. Katson kelloa: 06.30.

          Helmi, aikaisemmin herännyt kaksonen, tulee kainalooni ja silittelee vatsaani. Hän on mietteliään näköinen ja kysyy, koska vauva syntyy. Vastaan, että muutaman kuukauden kuluttua. Tytöt odottavat jo kovasti pikkuveljen tai -siskon syntymää, ja ovatkin useamman kerran päivässä silittelemässä vatsaa ja jutustelemassa vauvalle mukavia.

          Pian mieheni palaa makuuhuoneeseen sylissään uninen Lempi. Lempillä on kainalossaan iso keltainen apinapehmolelu, Lola nimeltään. He tulevat kaikki kolme sänkyyn, ja tytöt alkavat leikkiä Lolalla. He puhuvat sekaisin suomea ja englantia. Hupsut tytöt. Katsomme toisiamme, mieheni ja minä, ja hymyilemme. Hän ottaa minua kädestä kiinni ja sanoo äänettömästi ”I love you”.  Vastaan viitoen ”Minäkin sinua”.

         Loikoilemme koko perhe hetken sängyllä katsellen kummallisia lastenohjelmia, kunnes pitää nousta ylös ja alkaa valmistella illan juhlia. Me olimme tänä vuonna päättäneet järjestää sukulaisille ja ystäville uuden vuoden juhlat. Osa mieheni perheestä oli tullut jo jouluksi Suomeen, ja loput olivat tulleet edellispäivänä. Mieheni sisko tyttärensä kanssa nukkuu vierashuoneessa yläkerrassa, loput ovat majoittuneet vierailun ajaksi hotelliin.

         Päivä kuluu nopeasti, vähän liiankin. Tuntuu, että puolet asioista on vielä tekemättä, kun on enää pari tuntia vieraiden saapumiseen. Se on aina ollut ongelmani: ajankäyttö. Olin aina myöhässä. Kaikki leipomukset ja ruuat ovat kuitenkin ajoissa valmiita. Koko perhe on juuri puettu juhlatamineisiin, kun ensimmäiset vieraat porhaltavat eteiseen.

”Hyvää uutta vuotta!” huutavat vanhempani ulko-ovelta ja yrittävät mahtua pieneen eteiseen, johon kaksoset ovat jo ehtineen mummua ja pappaa vastaan. Hetken kuluttua kaikki vieraat ovatkin jo paikalla, ja juhlat saattavat alkaa.

          Suureen olohuoneeseen ja ruokailuhuoneeseen on saatu mahtumaan kaikki paikallaolijat. Etukäteen vähän jännitin juhlia, ja sitä, miten kaikki tulevat toimeen ja mahtuvat meille, mutta kaikki näyttää hyvältä. Katselen ovensuulta olohuoneeseen ja ruokailuhuoneeseen, jossa elämäni tärkeimmät lapset ja aikuiset ovat. Kuuluu puheensorinaa: suomea ja englantia, ja jotain siltä väliltä. Ihmiset näyttävät tyytyväisiltä ja tunnelma on mukava. Tunnen vauvan potkivan. Sisälläni läikähtää jälleen, enkä voi muuta, kuin hymyillä.

          Pujottelen ihmisten lomitse kohti vanhoja työkavereitani, ja matkalla mieheni ja minun katseet kohtaavat. Hän hymyilee ja vinkkaa minulle silmää onnistuneiden juhlien merkiksi ja sisälläni läikähtää taas kerran. En tiedä, johtuuko se hormoneista, liiallisesta sokerin syömisestä vai ihan vain näistä ihmisistä ympärilläni, mutta en välitä siitä, sillä tunne on ihana, ja saa minut tuntemaan itseni tarpeelliseksi ja äärettömän onnekkaaksi. Mitä niin hyvää olenkaan tehnyt, että olen tämän kaiken ansainnut?”

Tapaus: Kahvinkaatajamies

Nyt on tapahtunut ihme! Pieni sellainen, mutta kuitenkin! Olen ihastunut! Ja voin kertoa, että tätä tapahtuu ääääärimmäisen harvoin. Kerron nopeasti, sillä kello on hullun paljon:

Olin siis kaverin kanssa sopinut, että tapaamme eräässä kahvilassa koulun jälkeen. Oli ollut huono päivä, ja toivoin saavani purkaa tuntemuksiani kaverilleni. Istuskelin kaakaomukin kanssa aikani, kun tuli viesti, että hän ei pääsekään. Olin entistäkin kiukkuisempi. Lähes muristen ja savu korvista nousten, puin takin ja lähdin kiikuttamaan puolillaan olevaa kaakaomukiani palautuspisteelle. 

Sitten kaikki tapahtui niin nopeasti, etten oikein tiedä, mitä edes tapahtui, mutta jotenkin näin se meni:

Tunsin jonkun törmäävän minuun, ja sitten tunsin jonkun kahvit housuillani, omat kaakaoni myös. Kahvi oli kuuma, ja teki mieli kiljua.

"Anteeks kauheesti! Mä en nähny sua yhtään, ku katoin taakseni" sanoi ihana ja matala miesääni. Nostin katseeni housuistani mieheen. Mies oli komea!

"Ei tässä mitään. Vähän kuumaa vaan." Valehtelin, ja yritin peittää sitä, että jalkaani poltti hullun lailla. Kaikki katoisvat. Nolotti. Päivä oli pilalla, eikä tämä juuri pelastanut sitä. Päinvastoin. Jos mies olisi ollut vähemmän viehättävä, olisin varmaankin pamauttanut laukulla tätä mahaan. Se saattoi näkyä.

"Anteeks, oikeesti. Voin kyllä ostaa sulle toisen kahvin!" Ääni oli jopa hieman hätääntynyt. Miehellä oli kaksi tai kolme kaveria ovensuussa. He naureskelivat. Ajattelin, että he nauroivat minua painoni ja ihan koko tilanteen vuoksi. Aloin lähes itkeä.

"Ei tarvi. Olin just lähdössä." Laitoin mukini tiskille, ja taakseni katsomatta porhalsin suorinta tietä bussipysäkille. 

No, seuraavana päivänä juttu jo ehkä nauratti. Ei kuitenkaan naurattanut kauaa, sillä reilun viikon kuluttua olin ihan rauhassa kaupassa, kun joku sanoo: "Moi". Ääni on tuttu ja siihen liittyy huonoja fiboja: Kahvinkaatajamies. Hetken jo ajattelen leikkiväni kuuroa, kunnes tajuan, että hän kuuli minun jo puhuvan. 

"Moi" sanon.

"Tota.. Mitäs sä täällä?" Katsomme kumpikin ostoskorianí, jossa on monta purkkia ananasta, tölkki maitoa ja rasiallinen jauhelihaa.

"Ostan ruokaa" sanon töksösti, ehkä epäkohteliaasti. Heti kadutti, sillä taas tajusin, kuinka komea hän oli.

"Nii, joo. Samoin" hän hymyili ja näytti mehupurkkia, jota roikotti kädessään. Hetken oli todella kiusallinen hiljaisuus.

"Oon Lauri" Lauri sanoi, ja ojensi kättään. Ojensin omani, ja kerroin nimeni. "Jännä nimi" Lauri kommentoi ja hymyili. Olipas siinä ihana hymy, ajattelin ja hymyilin takaisin. "Tai siis tosi kiva nimi" hän korjasi ja oli vähän vaivaantuneen oloinen. "Joo, ja sori se viime kerta vielä. Mä en oikeesti nähny sua yhtään".

"Ei mitään. Semmosta sattuu. Kaikki hyvin" vakuuttelin.

"Voin kyllä ostaa sulle uuden kahvin joskus" Lauri lupaili. 

"Se oli kyllä kaakao, mä en juo kahvia" korjasin heti. Ja taas tulin katuma päälle, mitä oikein möläyttelin.

"Kaakao sit" Lauri nauroi. Puhelimeni alkoi soida. Voi, ei!

"Vastaa vaan. Munki pitää mennä. Törmäillään" sanoi Lauri, heilautti kättään, hymyili ihanasti ja hävisin hyllyn taakse. Jäin tuijoittamaan puhelintani ja hyllynkulmaa, jonka taakse mies meni. Olin niin sekaisin, etten edes muista, katsoinko kuka soitti. Kuitenkin vastasin puhelimeeni.

"Teemu täältä DNA:lta soittelee. Onko paha paikka?" Olisin taas voinut kirkua. En kuitenkaan viitsinyt, joten löin vain Teemulle luurin korvaan.

Tälläinen tapaus. En ole voinut olla ajattelematta tätä. Mutta miten muka hän kiinnostuisi minusta? Sellainen hurmuri saisi kenet vain! En oikein tiedä, mitä ajatella koko asiasta. Apua! Vähän ristiriitainen olo. Ääääääää! Iiiiiii! Öööööö!